Eurooppa on joutunut aivan uuden tilanteen eteen Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Uutiskanavilla ja medioissa ei muusta puhuta kuin sodasta. Tämän asian rinnalla Korona epidemia on vähäisempi ongelma ja itsestäni tuntuu että se on unohdettu lähes kokonaan. Olen seurannut tätä tilannetta minulle tyypillisellä tavalla, pakko-oireisesti. Netti pursuaa järkyttävää kuvamateriaaleja, joissa venäjän sotilaat tuhoavat Ukrainan kansan rakennuksia ja tappavat syyttömiä siviilejä. Presidentti Sauli Niinistö kuvasi tilannetta osuvasti sanoessaan "Nyt on naamiot riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät."

Mikä mies Venäjän presidentti Vladimir Putin oikein on, joka on tämän kaiken takana ja mitkä hänen motiivinsa on?  Tähän kysymykseen olen kahlannut vastausta ja jonkun verran aihetta ollaan käsitelty julkisuudessa. Useammassa lähteessä kerrottiin, että hänen käytöksensä on muuttunut arvaamattomaksi. Myös hänen mielenterveytensä on herättänyt kysymyksiä. Psykiatrin professori nostaa esille niin sanotun hullun miehen strategian. Hän myös mainitsee että jos ihminen on mielenhäiriössä, on toimintakyvytön ja impulssikontrolli heikkenee. Psykiatrian professori kertoo myös ettei Putinin taustaa tule unohtaa, jossa hän työskenteli KGB:n tiedustelu upseerina. "Putin vaikuttaa aiempaa vihamielisemmältä, eikä ilmaise yhteistyön johtavuutta. Puheessaan hän oli ilmeetön, konemainen läsnäolo, jyrkkä ja aggressiivinen asenne sekä vastustajia halveksiva."

Miten tämä vaikuttaa sitten suomalaisiin ja onko Suomen turvallisuus uhattuna? Tämä herättää varmasti monessa paniikinomaisia tuntemuksia ja Suomen Nato-jäsenyys puhuttaa. Suomi teki historiaallisen päätöksen, lähettäessään aseita Ukrainan avuksi. Suomen sodan traumat, jotka ovat siirtyneet perheissä eteenpäin näkyvät varmasti tässä haastavassa tilanteessa. Kuuntelin hiljattain Matti Röngän romaanin surutalon äänikirjana, joka käsittelee isien ja poikien vammoja, jotka periytyvät. Se kuvaa sodan käyneen isän kasvattamia veljeksiä. Suosittelen tätä teosta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Psykoterapiassa ollaan isojen ja tärkeiden asioiden äärellä. Olemme matkustaneet ajassa kauas taaksepäin ja niihin kokemuksiin, kun olin hieman reilun vuoden ikäinen. Silloin veljeni syntyi ja tämä on ollut terapeutin mukaan minulle traumaattinen kokemus. Jouduin hyvin nuorena väistymään äidin sylistä ja sieltä tulee kokemus etten ole saanut riittävästi läheisyyttä. Olen kokenut silloin vihaa, turvattomuutta ja hätää. Toinen kokemus, joka on vaikuttanut minuun syvästi, tapahtui murrosiän paikkeilla. Veljeni teki itsetunnostani selvää ja murensi minua pala palalta. Näiden kokemusten käsittelyn myötä olen löytämässä elämälleni uutta suuntaa.

Uutena asiana olen yhdistänyt kävelyn ja juoksun. Tämä on vaikuttanut positiivisesti olotiloihini ja toimiva väylä myös purkaa vihan ja raivon tunteita. Asunnossani tehdään kylpyhuone remonttia. Tämä on minulle tärkeä projekti ja olen saanut läheltä seurata, miten remontti etenee. Nyt purkutyöt on saatu päätökseen ja seuraava työvaihe on lattian valaminen betonilla. Hieman poikkeavaa aikaa peseytymisen kannalta mutta olen saanut taloyhtiön sauna ja pesutilat käyttööni. Toivotan kaikille mukavaa maaliskuun alkua, maailman tilanteesta huolimatta.