keskiviikko, 29. syyskuu 2021

Syksyiset tunnelmat

Elämä on kulkenut eteenpäin aikalailla entiseen malliin. Joissakin asioissa on edistystä tapahtunut ja vointi on ollut vakaampi ja tasapainoisempi kuin aiemmin. Olen kuitenkin tuntenut itseni väsyneeksi ja kyllästyneeksi tähän elämään. Pakkoajatukset hallitsevat edelleen elämääni ja toivottomuus saa ajoittain vallan näihin ahdistaviin oireisiin. Maija Vilkkumaan kappaleen kadun lohduttomat mutta koskettavat sanat kuvaavat tunnelmiani hyvin. "Päivä tää ei lopu, sekunnit ei häviä. Mun elämä on ruma, ajatukset hävettäviä. Päänsä kääntää pois, joku satunnainen kävijä, yksinsensä itkeskelijät ovat häviäjiä."

Psykoterapiassa ollaan pohdittu ihmis-suhteitani ja käsitelty traumaa joka aktivoituu sosiaalisissa tilanteissa. Olen aiemmin pyrkinyt miellyttämään ihmisiä ja ei sanan käyttö on ollut vaikeaa. Nyt olen harjoitellut sanomaan omia mielipiteitäni ja mitä itse haluan. Olen ollut huomaavinaan, että joillekin ihmisille tämä on tullut yllätyksenä, enkä enää ole ollut muiden ohjailtavissa. Terapiassa ollaan puhuttu siitä, että olen riittävän hyvä sellaisena kuin olen ja tätä toistellut mielessäni mantran omaisesti. Olen harvakseltaan tavannut erästä henkilöä, jolla on vakavia mielenterveysongelmia. Hän voi psyykkisesti huonosti ja yhteydenpidon olen kokenut haasteellisesti. Se oli minulle tärkeä ymmärtää, ettei ole minun syyni jos toisella on huono vointi, eikä kantaa syyllisyyttä asiasta. Toinen hieman haastava suhde on henkilö, jolla on todettu aspergerin oireyhtymä. Yhteydenpito on mielestäni ollut yksipuolinen ja kaikki tuntuu pyörivän hänen asioiden ympärillään. Olen näissä ihmis-suhteissa pyrkinyt olemaan selkeä, johdonmukainen ja sanomaan asiat suoraan, niin kuin ne itse koen.

Olen isäni kanssa suunnitelleet kylpyhuoneremonttia kotiini. Huomaan olevani hieman herkillä isäni kanssa ja siihen liittyvät haavat ovat nousseet pintaan. Mielestäni olen ollut järjestelmällinen ja huolellinen kun olen hoitanut asioita eteenpäin. Yhden pienen asian unohdettuani, koin isäni vaativuuden ja ehdottomuuden miten en hoitanut sitä asiaa kuntoon. Tuli jälleen kerran riittämättömyyden tunne ja kokemus etten osaa mitään. Olen pyrkinyt suhtautumaan elämään, että asiat sujuu omalla painollaan, eikä minun tarvitse kontrolloida ja hallita kaikkea. Huomaan yhteistyön remontin suhteen isäni kanssa, aiheuttavan hieman stressiä.

Olen seurannut muutamaa tubettajaa ja hämmästellyt sitä, miten aikuiset ihmiset käyttäytyvät netissä. Siellä haukutaan ja arvostellaan ihmisiä todella lapsellisella tavalla. On vähintääkin arveluttavaa, että levitellään valheellista tietoa asioista ilman minkäänlaista konkretiaa. Nämä muutamat tubettajat puhuvat sananvapauden puolesta mutta eivät siedä minkäänlaista arvostelua itseään kohtaan. Väkisinkin tulee mieleen, mitä näillä videoilla tavoitellaan ja onko näiden julkaseminen tarpeellista. Sen sijaan WILFEEL nimisen psykoterapeutin pitämä kanava mielenterveyteen liittyen on ollut mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Olen katsonut muutaman terapeuttisen keskustelun, jota terapeutti on käynyt erillaisten vieraiden kanssa. Avointa ja rehellistä puhetta vaikeista asioista.

Olen aktivoitunut Klubitalon suuntaan tässä viime viikkoina osallistumalla työpainotteiseen päivään muutaman kerran viikossa. Se on tuonut tietynlaista säännöllisyyttä ja tarkoituksen mukaisuutta arkeen. Psykoterapia jatkunut kaksi kertaa viikossa ja sen olen kokenut voimaannuttavana, mutta vaatinut sitoutumista ja työskentelyä vaikeiden asioiden kanssa. Olen kokenut että joissakin arkisissa asioissa pientä joustavuutta tapahtunut ja tekemään pieniä muutoksia. Haluan lopuksi toivottaa kaikille oikein hyvää syksyä ja tulevaa talvea.


syksy.jpg









lauantai, 21. elokuu 2021

syvään päähän

Edellisestä kirjoituksestani on kulunut aikaa. Silloin elettiin kesäkuun alkua ja otin tarkoituksella etäisyyttä psykoterapian jäädessä kesätauolle näihin asioihin. Kesä sujui vaihtelevasti oman jaksamisen suhteen mutta sujui kokonaisuutena yllättävän hyvin. Etukäteen hieman jännitin, miten selviän terapian ollessa tauolla useamman viikon. Kelalta tuli huojentava päätös psykoterapian jatkumisesta, joka jatkuu seuraavan vuoden ajan kaksi kertaa viikossa.

Kesän aikana sähköavusteisella polkupyörällä olen lasketellut menemään yli tuhat kilometriä. Mieleenpainuvin reissu oli, käynti siskoni haudalla joka nostatti pintaan hyvin voimakkaita tunteita. Kävin myös pyöräilemässä tutuissa maisemissa, jossa aikoinaan kävin peruskoulua. Se rakennus jossa opiskelimme, oli purettu ja uusi komea koulu oli noussut sen tilalle. Muistan siinä pohtineeni katsellessani ympärilleni,miten kaikki tässä elämässä on katoavaa ja väliaikaista. Äänikirjat ja podcastit ovat tuoneet iloa ja pohtimisen aiheita, joista voisin mainita Pekka Saurin Lohdullinen teoria elämästä. Pitkiä ja lohduttavia monologeja elämän ydinkysymyksistä ilman kiirettä.

Psykoterapiassa kesätauon jälkeen mentiin suoraan syvään päähän ja asioihin, joilla on suuri merkitys elämässäni. Trauma jota en itse muista mutta kehoni ei ole unohtanut. Pakko-oireet, tunnemuistot ja ylivireystila muistuttavat menneestä ja kun näitä oireita nousee pintaan voin rauhoitella itseäni ettei ole syytä hätääntyä. Kaoottisuuden tunne on helpottanut asioiden käsittelyn myötä. Keskustelimme persoonallisuuden jäykkyydestä, jonka taustalla on terapeutin mukaan se että lapsi ei ole kokenut että olisi riittävä omana itsenään. Joustavuuden lisääminen olisi minulle tärkeä taito, joka vaatii harjoittelua. Olemme myös käyttäneet terapiassa apuna Riitta Suvanto-Witikan tekemää työkirjaa pakko-oireiden hoitoon ja aloittaneet altistamishoitoa. Kirja käsittelee pakko-oireita ilmiönä, hoitomenetelmiä ja tarjoaa harjoitteluvinkkejä ja tapausesimerkkejä.

Altistamishoito ja omien rutiinien rikkominen, nostatti epämiellyttäviä tunteita pintaan joita olemme käsitelleet vastaanotolla. Tunnistin kokemusmaailmastani turvattomuutta, tuskaa, kiihtymistä ja ahdistusta. Olemme myös aikaisemminkin terapian aikana puhuttu siitä että mielikuvia voidaan käyttää apuna pakko-oireissa. Kannustavaa voimapuhetta olen harjoitellut itseni kanssa ja saanut siitä lohtua. Tämä on pakko-oire, se valehtelee. Harjoittelen sietämään epävarmuutta. Ahdistus ei ole vaarallista, vaan vain epämukavaa. Ahdistus kuuluu ihmisen elämään. Ahdistuksen kanssa voi ystävystyä.

Olen myös pohtinut tässä viime päivinä kokemuksia riittämättömyyden tunteesta ja pyrkinyt vahvistamaan ajatusta, että olen riittävän hyvä omana itsenäni. Minun ei tarvitse olla täydellinen vaan saan myös epäonnistua, joka on inhimillistä ja osa ihmisyyttä. Tärkeiden ja isojen asioiden äärellä tässä ollaan ja suhteellisen positiivisin mielin voin katsoa eteenpäin. Kiitokset kaikille teille ketkä luette tätä tekstiä ja mukavaa syksyn alkua.

terapia.jpg





keskiviikko, 2. kesäkuu 2021

Oivalluksia elämästä

Olen tehnyt tärkeän oivalluksen, jolla on suuri merkitys elämäni suhteen. Hiljaisuuden sietäminen on ollut minulle vaikeaa ja olen täyttänyt kaiken tyhjän ajan tiedotusvälineiden, sosiaalisen median, äänikirjojen ja sarjojen pakonomaiseen seuraamiseen. Eräänä iltana sängyssä makaillessani rupesin pohtimaan, voisiko hiljaisuudella olla minulle jotakin opetettavaa. Päätin ruveta harjoittelemaan hiljaisuutta arjessani. Aluksi se tuntui vaikealta ja epämieluisalta. Olen harjoitellut tätä sitkeästi päivittäin ja huomioinut positiivisia asioita itsessäni. Olen löytänyt jonkinlaista rauhaa itseni kanssa ja harjoittelun tuloksena kaipaan nykyään hiljaisuutta. Tämä on myös vapauttanut aikaa ja energiaa. Tämä tuntuu äärimmäisen tärkeältä asialta, hyvinvointini kannalta.

Olen tutustunut meditaatioharjoittajien yhteisöön ja haluaisin osallistua heidän toimintaansa, kunhan korona tilanne sen sallii. Yhteisön nettisivuilla on ohjattuja meditaatioita ja dharmapuheita, joita olen kuunnellut päivittäin. Olen löytänyt tämän kautta jonkinlaista hyväksyntää, niin itseäni, muita ja ympäröivää maailmaan kohtaan. Olen oppinut elämään tässä hetkessä ja kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin. Luonnossa liikkuessani olen katsellut veden solinaa puroissa, seurannut muurahaisten aherrusta pesän teossa ja kuunnellut lintujen viserrystä. Monessa asiassa olen samaistunut dharmapuheiden pitäjään ja löytänyt sitä kautta tarkoitusta elämääni. Sen ymmärtäminen tunnetasolla, että elämä on tässä ja nyt, eikä siinä että silloin olen tyytyväinen ja onnellinen, kun saan epävarmuutta tuottavat asiat ratkaistua. Itse asiassa ihmisen elämään kuuluu että asiat ovat kesken. Yhden asian kun saa hoidettua on jokin toinen edessä ja se kuuluu tähän ihmisenä olemiseen.

Sähköavusteisella polkupyörällä olen liikkunut säännöllisesti ja ajatellut sitä jonkinlaisena meditaationa. On ollut rentouttavaa polkea erilaisissa maisemissa ja tuntea elävänsä. Eräänä päivänä polkiessani hyvävointisena tunsin oloni paremmaksi kuin aikoihin. Vastaani polki muutamia ihmisiä ja ne lisäsivät elämäniloani. Kuulin raivokkaan karjaisun takaani ja pysähdyin. Käännyin ympäri ja jäin hämmentynein tunnelmin odottelemaan lähestyvää miestä. Mies tuijotti minua intensiivisesti silmiin ja sähisi vihaisesti. "Nauroit minulle äsken, kun tulit vastaan. Onko minussa jotakin nauramisen aihetta." Olin yllättävän rauhallinen ja pahoittelin tilannetta ja sanoin olleeni omissa ajatuksissani, eikä tilanteessa ollut mitään henkilökohtaista. Mies mumisi jotakin ja lähti matkoihinsa. Tämä kohtaaminen jäi mieleeni ja olin tyytyväinen miten hoidin tilanteen. En tuntenut juurikaan kiukkua tai mielen kuohuntaa. Oikeastaan tunsin ainoastaan myötätuntoa tuota miestä kohtaan. Pohdin että kuinka heikossa kantimissa itsetunto on, jos kokee tuntemattoman ihmisen hymyn hyökkäyksenä. Tunnistan itsessäni myös ajattelua että tulkitsen ihmisten ilmeitä virheellisellä tavalla.

Psykoterapiassa keskustelimme seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Tämä on vaikea aihe ja en pysty puhumaan asiasta luontevasti. Tunnistan itsessäni häpeän tunnetta. Lapsuudessani seksuaalisuus on ollut tabu ja se on aiheuttanut paljon hämmennystä. Olen omaksunut kielteisiä asenteita, että se on aihe josta ei puhuta kuin korkeintaan naureskelevaan sävyyn. Se miten media tuo seksuaalisuutta esille on mielestäni hyvin kapea ja ulkonäkökeskeinen. Mediasta oli hiljattain rehellisen oloinen juttu miesten erektio-ongelmista. Jutussa seksuaalineuvoja kertoi, että moni mies on yhä kulttuurisen stereotypian vankilassa. Siihen kuuluvia ominaisuuksia ovat vahvuus, maskuliinisuus ja kyvykkyys. Hän haluaisi vapauttaa miehet taakastaan ja kirjoituksessa todetaan, että kuuntelu, empatia ja läsnäolo vievät kohti nautintoa. 

Tällä hetkellä tuntuu että elämä soljuu eteenpäin positiivisessa myötätuulessa. Hyviä asioita on tapahtunut ja niistä olen äärimmäisen kiitollinen. Olen matkalla oikeaan suuntaan ja ajatellut että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Heikompana päivänä, on hyvä muistaa näitä parempia vaiheita. Lähipäivinä pyrin nauttimaan aurinkoisista kesäpäivistä ulkoilemalla. Toivottelen mukavaa kesäkuun alkua kaikille.

puro.jpg

 

 

torstai, 20. toukokuu 2021

Toukokuun kuulumiset

Pakonomainen tiedotusvälineiden seuranta on hallinnut elämääni viime aikoina. Olen jatkuvalla syötöllä automaatti ohjauksella tarkistanut päivän uutisia ja katsonut tunti tolkulla eduskunnan täysistuntoja. Tunteisiini on ollut vaikea päästä kiinni. Liitän tämän asian lapsuudesta nouseviin asioihin, joiden kohtaaminen tunne tasolla on ollut haastavaa. Olen löytänyt itsestäni vihaa, surua ja turvattomuutta siitä että en pienenä lapsena saanut riittävästi hellyyttä ja läheisyyttä.

Tarkistamispakko on myös impulssien omaisesti ohjaillut elämääni. Tämä on tuttua jo vuosien takaa ja näin olen aina toiminut, kun elämässäni on epävarmuutta tuovia asioita. Eikä kysymys ole kovin järisyttävistä asioista. Pelkästään se kun käyn psykiatrisella poliklinikalla, minun on tarkistettava moneen kertaan, mitä minusta on kirjattu kanta palveluun. Samoin kelan palveluun minun on kirjauduttava useaan kertaan päivässä ja tarkistettava onko psykoterapian jatkohakemus jo käsitelty.

Psykoterapia jatkui terapeutin viikon loman jälkeen. Keskustelimme näistä pakko-oireistani ja siitä että nämä vanhat käyttäytymis- ja toimintatavat ovat nousseet jälleen pintaan. Nyt on jälleen aika ruveta työskentelemään näiden asioiden suhteen. Olen riittävän hyvä, sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse olla perillä kaikista asioista ja sietämään myös elämässä epävarmuutta. Mieleen jäi terapeutin sanat ennen poistumistani vastaanotolta. "Älä huolestu tai huolehdi kuntoutus asioista. Terapiani tulee jatkumaan ja kelasta tulee päätös aikanaan."

Sähköavusteisella polkupyörällä olen liikkunut säännöllisesti. Kuntoilusovelluksesta on ollut mielenkiintoista seurata liikkumistani. Profiilistani löytyy yhteensä 26 aktiviteettiä, 22 tuntia pyöräilyä ja 244 kilometriä. Viime viikolla poljin serkkuni haudalle, jossa en ollut käynyt moneen vuoteen. Pysäyttävä hetki katsella läheisen ihmisen hautakiveä jonka kuolemasta tulee jo 15 vuotta. Muistan hyvin kun sain tiedon tästä surullisesta tapahtumasta, jossa serkkuni oli riistänyt hengen itsestään. Hautajaisia vietettiin aika pienellä porukalla. Seisoin veljeni vieressä kun arkkua laskettiin maan uumeniin ja siitä jäi jotenkin hämmentynyt olo että en pystynyt itkemään vaikka tunnin suurta surua. Nyt haudalla ollessani pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani ja halusin sieltä pois suhteellisen nopeasti. Tuntui kuitenkin tärkeältä käydä serkkuni haudalla ja kunnioittaa hänen muistoaan.

Koronarokotukseen liittyvät asiat ovat mietityttäneet viime aikoina. Ajanvaraus ikäluokkaani aukeni toissa päivänä ja olin kärki joukossa aikaa varaamassa. Sain ajan ensiviikolle ja tällä tiedolla oli helpottava vaikutus että vihdoinkin on minun vuoroni saada piikki olkapäähäni. Tuttavapiirissäni on useampi ihminen, jotka eivät aio ottaa rokotusta. Tämä on aiheuttanut monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Itse olen hyvin rokotemyönteinen, enkä uskalla olla ottamatta. Tavallaan ymmärrän kyllä miksi nopeasti jakeluun tulleet rokotteet aiheuttavat epävarmuutta ihmisissä. Hämmennystä on itsessäni aiheuttanut tieto siitä, että sairaaloissa on ollut hoidettavana useampia potilaita koronataudin takia, vaikka ovat jo saaneet ensimmäisen rokotuksen.

Elämä on muuten sujunut hyvin pitkälti omissa oloissa. Muutamaa tuttavaa olen tavannut kahvittelujen merkeissä ja etäyhteydellä olen osallistunut Klubitalon työpainoitteeseen toimintaan. Olen kuunnellut äänikirjoja, podcasteja ja musiikkia. Keskittyminen ei ole oikein riittänyt sarjojen ja elokuvien katsomiseen. Helppotekoisia ruokia olen valmistanut kyllästymiseen saakka. Mukavaa alkavaa kesää kaikille!

rokotus.jpg

 

 

 

 

 

 

sunnuntai, 2. toukokuu 2021

Lapsuuden maisemissa

Viime aikoina ajatuksissani on pyörinyt kipeä ja tunteita nostattava aihe. Tätä asiaa olen aikaisemminkin käsitellyt terapiassa mutta nyt kun on mustaa valkoisella asiasta, se jotenkin konkretisoitui ja tuntui kuin märkä rätti paiskautui naamalleni. Psykiatrini kirjasi kanta palveluun lauseen, jolla on ollut hyvin merkittävä rooli elämässäni ja miksi minulla on häiriötiloja. "Potilaalla on kaipuu kosketukseen ja hellyyteen, joka liittyy siihen, että on jäänyt sitä paitsi lapsuudessa." 

Suhteeni läheisyyteen on hyvin ristiriitainen. Sisimmissäni kaipaan kosketusta ja hellyyttä, mutta en kykene vastaanottamaan sitä. Olen vältellyt asiaa koko elämäni aikana. Tilanteet jossa ystäväni ovat halanneet minua, ovat olleet hyvin vaikeita tilanteita ja vasta puoli on havainnut reaktioni. Läheisyys tuntuu hyvin vieraalta ja olen pitkään ajatellut että se ei ole minua varten, vaikka todellisuudessa olen ollut nälkäinen sen suhteen. Kokemus siitä ,että en kelpaa omana itsenäni, on varmasti yksi asia tämän asian taustalla.

Koulutoverini yläaste ajoilta on lähestynyt minua viesteillä ja kysellyt olenko tavannut koululaisiamme. Tästä on jo vuosia aikaa, kun olin viimeksi tämän henkilön kanssa yhteydessä, jolloin hän kertoi kokemuksistaan kouluajoista. Myöhemmin sain kuulla että koulutoverini oli lähetellyt viestejä muutamalle silloisille oppilaille, joissa mainittiin että "muistatko kiusaamisesi koulussa. Nyt on sinun vuorosi." Tämä asia on mietityttänyt mitä koulukiusaaminen voi jättää jälkeensä. Tästä on nyt 25 vuotta aikaa kun olimme samassa koulussa ja nyt neljäkymppisenä miehenä hän suunnittelee edelleen kostoa. Monella tapaa pystyn samaistumaan tähän tyyppiin ja vähän samanlaista henkistä kiusaamista olen itsekkin kohdannut. En kuitenkaan ole kokenut, että minun pitäisi tilit jotenkin tasata. Kun asioita olen käsitellyt, niin olen saanut ymmärrystä, miksi näin on aikoinaan tapahtunut. Toivottavasti koulutoverini saisi apua näiden asioiden käsittelyyn.

Sähköavusteisella polkupyörällä olen laskenut menemään pitkin katuja. Olen tuntenut keveän tuulen kasvoillani ja nauttinut keveästä polkemisesta. Tätä olen ajatellut meditaationa ja tässä hetkellä olemisella. Useampaan kertaa olen pohtinut, että tämä oli hyvä ostos. Toissa päivänä poljin lapsuuden maisemissa. Se herätti monenlaisia tuntemuksia. Ne kapeat polut ja hiekkatiet, joita tuli lapsena kuljettua tuhannet kerrat. Valkoinen tiilitalo, jossa asuimme, näytti tutulta mutta niin vieraalta. Tuttujen ihmisten sukunimiä naapuristossa, joka herätti monenlaisia muistoja.

Näiden asioiden lisäksi olen pohtinut voimavarojani ja huomaan kuormittuvani helposti. Jollakin tapaa ihmis-suhteet ja kiireiset aikataulut aiheuttavat väsymystä ja nautin hetkistä kun saan olla omissa oloissani. Varsinkin sosiaaliset tilanteet, joissa on, vieraita ihmisiä ovat minulle vaikeita. Olen miettinyt, onko jännityksen ja pelon taustalla, tunne lapsuudesta, jossa olen kokenut, etten kelpaa itsenäni.

Psykoterapiassa keskustelimme viimeksi hoidon realistisista tavoitteista, jotka ovat pakko-oireiden hallintaan saaminen ja niiden kanssa pärjääminen, sekä jonkun ulkopuolisen säännöllisen toiminnan aloittaminen. Klubitalon verkkotoiminnassa olen ollut nyt mukana, muutaman kerran viikossa. Psykoterapeuttini sanoi, että tärkein työ tapahtuu terapiatuntien välissä ja olen tehnyt tänä aikana psyykkistä työtä.

Vappu meni omissa oloissa ja ei eronnut normaalista viikonlopusta mitenkään. Muutaman munkin nautin kahvin kanssa ja laittelin ruokaa. Aurinko on paistanut mutta tyypillinen vappusää ja välillä on lunta pyryttänyt ja rakeita sadellut. Toivottelen hyvää toukokuun alkua kaikille.

Kosketus_hoitotyossa_SuPer-1024x683.jpg