lauantai, 23. tammikuu 2021

Kissaterapiaa

Tuttavani kissa on ollut hoidettavanani vajaan viikon ajan. Kun otus haettiin pois, tunsin helpotusta ja vapauttavaa tunnetta että nyt voin taas rentoutua. Tietyt pakko-oireiset ajatukset nousivat pintaan kissan seurassa ja olin stressaantunut hänen läsnäolostaan. En kyennyt rentoutumaan kun silmäpari seurasi jokaista liikettäni. Tämä nosti esiin ajatuksia siitä pystynkö koskaan elämään toisen ihmisen kanssa samassa taloudessa. Kissa myös pelkäsi jokaista kolahdusta, jota rappukäytävässä kuului ja vietti pitkiä aikoja piilossa sängyn alla. Hetket kissan kanssa jossa hän hakeutui lähelleni kehräten ja kaipasi rapsutusta, tuntui kuitenkin hyvältä. Nyt kun olen jälleen yksikseni yksiössäni huomaan kaipaavani kissan seuraa. Olen kuullut että kissojen seuralla, voi olla positiivisia vaikutuksia ahdistukselle, stressille ja masennukselle. Se mitä itse voisin oppia ja kadehdin, tuosta eläimestä on kykyä elää hetkessä ja nauttimista pikku asioista.

Olen jatkanut harrastustani äänikirjojen parissa ja kuunnellut lukuisia teoksia. Eino Saaren miehen kosketus teki minuun vaikutuksen ja voin kirjaa lämmöllä suositella kaikille. Huomasin pyyhkiväni silmäkulmistani kyyneleitä kuuntelun aikana ja tunsin liikuttuvanani. Kirjassa käsitellään aiheita jotka menevät ihon alle ja oli koskettavaa kuunella miesten kokemuksia siitä, mitä kosketuksen puute on heissä aiheuttanut. Muita aiheita kirjassa ovat seksuaalisuus, sota, tunteet, väkivalta, miehisyys, hellyys ja yksinäisyys.

Toinen teos jonka haluan mainita, on Marika Lehto: häkissä: Hannes Hyvösen tarina. Kirjassa kuvataan jääkiekkoilijan menestynyttä uraa ja sen jälkeistä syöksykierrettä joka vei pohjalle saakka. Lapsuuden tapahtumista mieleeni jäi etteivät pojat näytä tunteita ja valmentajat johtivat pelolla. Päihteet näyttivät näkyvää roolia Hyvösen elämässä viinaa, huumeita ja kipulääkkeitä. Hänen pohjakosketuksensa oli kun kaikki oli mennyt pelaajauran jälkeen. Hyvönen oli päättänyt tappaa itsensä, mutta hän päätyi hoitoon, josta alkoi hidas toipuminen päihderiippuvuudesta ja itsensä kehittämisestä. Tämä kirja antaa uskoa että vaikeistakin asioista on mahdollisuus toipua ja varsinkin nuorten olisi hyvä lukea tämä.

Psykoterapiani on jatkunut ja takana kaksi istuntoa tänä vuonna. Ensimmäisestä kerrasta jäi sekava olo ja en saanut sitä irti mitä olisin halunnut. Olin jännittynyt ja ahdistunut kuukauden tauon jälkeen. Tunsin ärsyyntymistä ja pettymystä. Toisesta kerrasta jäi puolestaan hyvät olotilat ja tärkeistä asioista keskustelimme. Aiheina lapsuuteen ja aikuisuuteen liittyvät painajaiset. Tämän asian käsittely auttoi minua ymmärtämään, minkä takia tietyt asiat toistuvat unissani joissa tunnen pelkoa ja ahdistusta. Puhuimme myös vihan tunteista ja siitä että ulkopuolinen maailma näyttäytyy vihamielisenä. Vihan taustalla on turvattomuutta ja minun on tärkeää kehittää elämässäni turvallisuuden tunnetta.

Meditaatio harjoituksia olen jatkanut päivittäin. Parhaiten olen hyötynyt harjoituksista, joissa kuulen lohduttavia ja rauhoittavia sanoja. Näiden avulla olen saanut rauhoitettua herkkää hermostoani. "minulla ei ole hätää, hallitsen mieleni ja kehoni, olen vahvempi ja terveempi." 

Elämä ei tunnu helpolta koronaviruksen ja mielenterveysongelmien keskellä mutta olen pyrkinyt näkemään elämässä myös hyviä asioita. Olen liikkunut ja ottanut kuvia talvisista maisemista. Lunta on tullut runsaasti ja se on tehnyt mielialalle hyvää. Ihan eri fiilis kuin synkissä räntäkeleissä. Mukavia tammikuun päiviä kaikille!

kissa.jpg

 

 

 

 

keskiviikko, 13. tammikuu 2021

Rentoutumista ja äänikirjoja

Tapasin viime viikolla mindfulness ohjaajaksi kouluttautuneen terapeutin. Hän esitteli minulle myötätuntoterapian tunteidensäätelyjärjestelmän kolmesta osa-alueesta. Tämä koostuu innostuksesta, uhasta ja turvasta. Haluan kasvattaa turvan tunnetta itsessäni. Uhka on pelottavan tuttu, joka on aiheuttanut paljon kärsimystä. Innostusta pidän positiivisena asiana, joka on voima joka tuo uskoa elämään. Tietenkin jos äärimmäisyyksiin mennään tämä voi johtaa erilaisiin riippuvuuksiin.

Olen säännöllisesti päivittäin tehnyt mindfulness harjoituksia. Olen pikku hiljaa ruvennut näkemään itsessäni positiivisia vaikutuksia. Olen ajoittain saavuttanut jonkinlaista mielenrauhaa. Ahdistavat ja raskaat olotilat ovat helpottaneet ja olo on kevyempi. Olen löytämässä rennomman tavan suhtautua itseeni ja elämään. Tällä tuntuu olevan suora vaikutus pakko-oireenhäiriööni ja tämä on tärkeä asia toipumisessani. "kukaan ei kykene täydellisyyteen, eikä niin ole tarkoitettukaan. Niin kuin koko maailma on, niin me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä kaikessa kauneudessamme. Anna myötätuntoisen ja hyväksyvän ajatuksen kasvaa. Anna anteeksi virheitäsi ja epätäydellisyyttäsi. Uskalla olla oma itsesi. Uskalla olla sinä."

Olen kuunnellut lähiaikoina useamman äänikirjan, joista muutama teos on jäänyt mieleeni. Elämä oli laiffii on kattava ja koskettava teos mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä, jonka traagista sielunmaisemaa vain harvat ymmärsivät. Kirjassa käsitellään Matin monia puolia ja tuodaan raadollisesti esille mitä julkisuus hänelle aiheutti. Matti ehti elämänsä aikana nähdä mitä elämä oli menestyvänä urheilijana, alkoholistina, väkivaltarikollisena, kohujulkkiksena ja laulajana. Siellä missä hän oli, aina tapahtui. Kirjassa myös avataan Matin rikkinäisyyttä ja ADHD:tä. Tästä kaikesta jäi surulliset fiilikset ja rankan elämän eläneestä rauhottomattomasta sielusta.

Utelias mieli: Claes Anderssonin elämä on elävä, rehellinen ja suora elämänkerta radikaalista monilahjakkuudestaHän kerkesi elämänsä aikana olla runoilija, kirjailija, muusikko, jalkapalloilija, psykiatri ja kansanedustaja. Kirjassa kerrotaan Anderssonin elämän varjoista, peliriippuvuudesta, uskottomuudesta ja itsemurha aikeista. Teoksesta jäi inhimillinen ja eletynelämän fiilikset. Vaikka Claes oli menestynyt elämässään ei missään vaiheessa jäänyt vaikutelmaa, että hänellä olisi noussut menestys päähän. 

Isän varjo on koskettava kuvaus isän ja pojan ristiriitaisesta suhteesta ja elämänmyönteisyyden löytämisestä. Kirja on tositarina häpeästä, pettymyksistä ja itsensä riuhtomista syvälle juurtuneista asenteista. Toimittaja Kimmo Oksanen kertoo, että on kirjoittanut tämän kirjan lapsuudestaan, jotta ymmärtäisi paremmin itseään ja tunteitaan. Tämä teos tuli niin lähelle itseäni että sen kuuntelu oli ajoittain vaikeaa ja tuskallista. Pystyin samaistumaan tähän voimakkaasti ja vaikka aihe oli, vaikea sain tästä paljon. Oman isäsuhteen voi tiivistää samaan lauseeseen joka mainitaan kirjassa. "vaikka en hyväksy isä, ymmärrän sinua."

Psykoterapiani jatkuu tällä viikolla terapeutin loman jälkeen. Kolmen viikon tauko on tuntunut pitkältä ja odotan terapian jatkumista. Näin vuoden alussa olen laittanut terveysasioitani kuntoon. Kävin optikolla näön tarkastuksessa ja tilasin ajan hammaslääkärille. Pakko-oireisuuteni näkyy terveysasioissa siinä että pelkään aina pahinta ja olin jossakin vaiheessa varma että sokeudun ja menetän hampaani. Näissä tilanteissa minun on vaikea rauhoitella itseäni. 

 

nikirja.jpg

 

 

 

 

 

keskiviikko, 6. tammikuu 2021

Uuden vuoden tunnelmat

Vuosia on vaihtunut ja lumipeite on peittänyt maan. Ulkona näyttää talviselta ja sellaiselta miltä sen pitääkin tammikuussa. Mieleni on hyvin sekava ja ahdistavat pakkoajatukset ovat saapuneet elämääni. Ne ovat ottaneet tiukan otteen minusta ja olen ollut epätoivoinen, väsynyt ja kyllästynyt. Itsetuhoiset ajatukset nousevat ajoittain mieleeni. Terapia on ollut nyt tauolla muutaman viikon ja olen ajatellut että sillä on selkeä yhteys voinnin huonontumiseen. Musiikin avulla olen päässyt kiinni tunteisiini ja itkenyt silmät punaisena kipeitä kokemuksia.

Katselin hiljattain suomalaista minidraamasarjaa sisäilmaa. Sarjassa liikuttiin synkissä mutta ajankohtaisissa aiheissa. Sarja sijoittui työ- ja elinkeinotoimistoon, jossa työyhteisö on ylikuormittunut ja esille nousevia aiheita olivat masennus, työuupumus,yksinäisyys ja hyvinvointiyhteiskunnan rappeutuminen. Sarjassa on mukana mustaakin mustempaa huumoria, melodraamaa ja kauhua. Samaistuin sarjan päähenkilöihin monella tapaa ja tähän sarjaan voi tiivistää tämän hetkiset olotilat ja tunnelmat elämästä.  

Jouluaaton vietin yksikseni. Kävin vaarini haudalla ja riisipuuroa keittäessäni mietin humoristisella ajatuksella, että kukakohan saa tänä vuonna mantelin yksinasuvan taloudessa. Joulun jälkeen kävin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Keskustelimme painajaisista joihin yhteisenä tekijänä liittyyvät huonommuuden, mitättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemukset. Painajaiset liittyvät lapsuuden kokemuksiin, työelämään ja armeija aikaan. Vuosi vaihtui myös yksinäisissä tunnelmissa. Kuuntelin asunnossani rakettien ja paukkujen rätinee ja pauketta, sekä katselin jääkiekkoa televisiosta.

Mindfulness harjoitteita olen tehnyt tunnollisesti päivittäin. Olen kokenut sen hyvänä tapana rentouttaa kehoani ja mieltäni. Löysin hyviä videoita terapeuttisesta meditaatiosta joiden avulla olen saanut etäisyyttä suorittamiseen ja apua negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Tämä vaatii kuitenkin paljon harjoittelua ja olen tässä asiassa vasta alkuvaiheessa. Huomaan meneväni todella herkästi vaativuuden ja stressin tilaa, jossa olen jatkuvasti kuormittuneessa tilassa. 

Psykoterapian tauon aikana olen tuntemuksiani kirjoittanut ylös. Olen miettinyt, miksi minun on vaikea tuoda herkkyyttäni esille. Lapsuudessani jossa olen näyttänyt sitä puolta, minulle on sanottu että lopeta lässyttäminen ja oli noloa kun itkin ihmisten nähden. Ehkäpä tämän tyypisten kokemusten myötä olen kääntynyt sisäänpäin ja tullut siihen tulokseen, että näissä tunteissa on jotakin hävettävää.

Olen myös kokenut joitakin positiivisia asioita tämän kaiken keskellä. Pieniä asioita, joista olen kiitollinen. Olen liikkunut lähes päivittäin ja ottanut kuvia luonnosta. Sillä on ollut positiivinen vaikutus mielialaani. Olen myös innostunut ruuanlaitosta ja kokeillut erilaisia yksinkertaisia ruokavinkkejä. 

Toivotan hyvää alkavaa vuotta kaikille. Toivottavasti tuleva vuosi on päättynyttä parempi. Korona epidemia on varmasti vaikuttanut jollakintapaa kaikkien ihmisten elämään ja siltä osin vuosi 2020 jää historian kirjoihin.

uusi%20vuosi.jpg


maanantai, 21. joulukuu 2020

Mindfulness ja psykoterapia

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa kertonut, siitä että minun on äärimmäisen vaikea rentoutua. Olen jatkuvasti ylivirittyneisyystilassa. Psykoterapiassa ollaan puhuttu "taistele tai pakene" reaktiosta ja tunnemuistoista. 

Kokeilin aikaisemmin Kundaliini joogaa, apua haitallisiin toimintatapoihin. Kävin useammalla tunnilla ja yritin parhaani. Lopulta minun oli hyväksyttävä, että tämä ei kohdallani toimi. Dystonia, aivojeni liikesäätelyn häiriön oireet pahenivat ja minun oli vaikea väännellä kroppaani eri asentoihin. Keskustelin aiheesta jooga ohjaajan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että minun olisi hyvä pitää ainakin hieman taukoa. 

Mindfulness on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. Siihen liittyvää kirjallisuutta olen lukenut ja tutustunut aiheeseen netissä. Löysin monenlaisia helppoja harjoituksia. Olen pyrkinyt olemaan läsnä hetkessä. Olen harjoitellut syömään rauhallisesti. Keskitynyt makuun ja tuoksuun. Tämä on minulle haastavaa ja vaatii harjoittelua.

Koin että tarvitsen tähän ammattilaisen ohjausta ja tukea. Tilasin mindfulness-yksilöohjauspaketin tähän asiaan kouluttautuneelta terapeutilta. Ensimmäisellä tapaamisella kävimme tilannettani lävitse ja teimme lyhyen harjoituksen. Sovimme seuraavan tapaamisen kolmen viikon päähän ja terapeutti lupasi lähettää minulle harjoituksia, joita voin itsekseni harjoitella.

Olen tässä muutaman päivän aikana tutustunut terapeutin harjoitteisiin ja tehnyt niitä ahkerasti. Olen parhaiten hyötynyt harjoituksesta, jossa makuuasennossa suljen silmäni ja havainnoin vain ääniä ympärilläni. Kun ajatukseni lähtevät harhailemaan, pyrin palauttamaan ajatukseni kuluvaan hetkeen. Sama harjoitus niin, että lasken mielessäni numeroita alaspäin kymmenestä nollaan uudelleen ja uudelleen. Ajatukset lähtevät hyvin herkästi harhailemaan ja joudun palauttamaan niitä tämän tästä nykyhetkeen. Olen pyrkinyt, myös kiinnittämään huomiota itseni myötätuntoiseen kohteluun, mikä tuntuu vaikealta. Kun tunnistan vaativan äänen mielessäni kysyn, tarvitsenko todella tätä. Olen mindfulnessin suhteen alku pisteessä ja haluan kehittää itseäni tällä osa-alueella.

 Psykoterapiassa viimeistä kertaa tänä vuonna. Työskentely jatkuu ensivuoden puolella kolmen viikon kuluttua. Keskustelimme psykoterapian tavoitteista, jotka ovat lisätä kykyä tunnistaa ymmärtää ja käsitellä tunteita ja sisäisiä ristiriitoja ja ongelmia. Olen edistynyt hyvin lyhyessä ajassa terapeutin mukaan. Keskustelimme myös että psykodynaaminen terapia suuntaus sopii minulle ja vaikeimmat pakkoajatukset ovat helpottaneet. Jostakin olen lukenut että parhaat hoitotulokset pakko-oireisessa häiriössä saavutetaan käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä. Olen myös kuullut, että suuntausta tärkeämpi asia on terapeutin ja asiakkaan välinen luottamussuhde. 

Tiedotusvälineissä on annettu tarkkoja ohjeita kuinka joulua vietetään turvallisesti. En ole hirveästi joulua suunnitellut ja tämän koronan keskellä en oikein jaksa innostua aiheesta. Todennäköisesti olen enimmäkseen yksikseni. Jotakin jouluruokaa ostan ja saatan nähdä ystävää joulupäivänä. Käyn hautausmaalla ja sytytän sukulaisen haudalle kynttilän.

Toivotan, rauhallista joulunaikaa  kaikille. Pitäkäähän huoli itsestänne ja läheisistänne!

maanantai, 14. joulukuu 2020

Järkee vai ei

Liikunnasta sanotaan että sillä on positiivisia vaikutuksia ihmisen mielialaan ja mielenterveyteen. Kesällä liikuin suhteellisen säännöllisesti, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle. Päivät ovat menneet enimmäkseen sisätiloissa. Olen kärsinyt päänsärystä, niskavaivoista ja väsymyksestä. Tässä muutaman päivän aikana, olen pyrkinyt aloittelemaan uudestaan liikkumista ja huomioinut sen vaikutuksen olotilaani. Olen selkeästi pirteämpi ja tunnen sen, että aivoni ovat saaneet happea. Kävin metsässä kävelemässä ja otin sieltä muutamia valokuvia. Mielenterveyteni takia minun on tärkeää, että liikun säännöllisesti. Olen huomannut että olen äärimmäisyyksistä toiseen menevä ihminen. Joko liikun päivittäin kymmenentuhatta askelta, tai sitten en ollenkaan. Tämä sama kaava tuntuu toistuvan elämässäni lukuisien asioiden suhteen.

Kävin toissa päivänä hautausmaalla ja yritin etsiä vaarini hautaa. En sitä löytänyt, mutta katselin tuntemattomien vainajien hautakiviä. Vaaristani minulla on lämpöiset muistot ja tuntui että hän, hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Meillä oli yhteinen huumori ja näitä lapsuuden muistoja on mukava muistella. Nyt aikuisena miehenä pystyn samaistumaan häneen monessa asiassa.

Ahdistava olo täytti mieleni, kun mietin mitä, vainajista on enää jäljellä. Kun lapsuutensa on elänyt vahvasti uskonnollisessa perheessä tällaisille ajatuksille ei ole ollut tilaa ja oikeutta. Ikävät asiat on aina käännetty siihen, että tämä menehtynyt ihminen on päässyt perille ja ikuinen onni odottaa häntä taivaassa. Olen pohtinut kuinka ihmisen matka täällä on lyhyt aika ja kuinka lopullista kaikki on kuoleman jälkeen. 

Sleepy Sleepers laulaa kappaleessaan "järkee vai ei". Tämän kysymyksen äärellä olen itsekin ollut. Oman sairastumisen myötä olen joutunut pohtimaan, mistä tässä kaikessa on kysymys. Terapiassa on pohdittu, sitä minkälaisista asioista omannäköiseni elämäni koostuu. Olen kaikille uskonnollisille asioille hyvin skeptinen, enkä voi asiaan suhtautua neutraalisti. Olen lapsuudessani kokenut ja nähnyt mitä on hengellinen väkivalta ja ne asiat ovat jättäneet ikuiset arvet minuun.

Evoluutioteorian kautta, olen tutustunut ihmisen kehitykseen ja löytänyt aiheesta mielenkiintoista tietoa. Yual Noah Harrarin kirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia on upea teos. Kirja käy lävitse ihmiskunnan historian ja kertoo, miksi Homo sapiens nousi maapallolla muita eläinlajeja valtaa tekevämmäksi. 

Kaiken epävarmuuden ja vaikeuden keskellä, olen havainnut itsessäni pienen pieniä muutoksia. Olen ehkä löytämässä jonkinlaista tasapainoa. Huomaan sen siinä, etten tunne itseäni jatkuvasti epävarmaksi. Minusta tuntuu, että voin seisoa tukevammin omilla jaloillani. Olen löytänyt paljon asiayhteyksiä lapsuuteeni, mistä tietyt tunteet ja oireet johtuvat. Sympaattinen hermostoni ei aktivoidu niin voimakkaasti kuin aiemmin ja olen oppinut rauhoittelemaan itseäni.