sunnuntai, 26. kesäkuu 2022

Harmaita sävyjä

Päätin tehdä valituksen Kelan kuntoutuksesta psykoterapiaan koskien. Kerroista hylättiin 40 kertaa ja ilmoitettiin, että kyseessä on terapian päätösjakso. Olin psykiatriini yhteydessä sähköpostitse ja paskan maku jäi suuhun hänen vastauksestaan. Hänen mukaansa, se onkin nyt järkevää ja perusteltua, että käyntejä harvennetaan. Psykoterapeuttini on ollut tukenani tässä asiassa ja hän ollut sitä mieltä, että tästä päätöksestä voitaisiin valittaa. Hän lupasi laatia uuden lausunnon oikaisuvaatimuksen tueksi.

Valituksessa perustelin vaatimuksiani sillä, että jos pakkoajatuksiani ei päästä kunnolla käsittelemään se voi johtaa toimintakyvyn romahtamiseen ja eristäytymiseen. Tämän takia psykoterapia 2xviikossa olisi minulle tärkeää. Painotin myös terapeutin luottamuksellista suhdetta. Edelleen ajoittain kaupassa ja virastoissa asioiminen on vaikeaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on haastavaa ja itsetuntoni kaipaa vahvistusta. Tunteiden tunnistamiseen ja niiden säätelyyn tarvitsen tukea. Traumamuistojen käsittely myös tärkeää. Kokonaistilannettani kun tarkastellaan, mielestäni sitä tulisi arvioida uudestaan ensi vuoden keväänä.

Tämä asia on nostattanut monenlaisia tunteita. Tunnen ärsyyntymistä, tätä päätöstä kohtaan ja olen siihen pettynyt. Ärsyttää lähinnä se, että kun olen hyötynyt psykoterapiasta, käyntejä pitää harventaa ja tehdä päätös sen lopettamisesta. Näin tässä maassa mielenterveysongelmia hoidetaan. Motivaatio näiden asioiden työskentelyyn koki ison kolahduksen. En ole aiemmin valittanut mistään päätöksestä ja tämä ennenkuulumatonta. Tunnen syyllisyyttä ja koen itseni kiittämättömäksi ja kunnioittamaksi. Mielikuvissani näen itseni pienenä poikana, jolle sanottiin, että on tehtävä kuin vanhemmat, opettajat ja saarnaajat sanovat. 

Juhannus sujui suhteellisen mukavasti. Saunoimme naapurin kanssa ja kävimme istuskelemassa paikallisen ravintolan terassilla. Aurinko lämmitti ja kylmät oluet virvoitti. Tunsin oloni itsevarmaksi ja koin, että voin olla oma itseni, eikä minun tarvitse peitellä itseäni. Muutama tunti hurahti nopeasti ja tästä illasta jäi hyvät fiilikset. 

Katsoin yle areenasta tumma sielu sarjaa, joka puhutteli ja teki vaikutuksen monella tapaa. Tärkeästä ja vaikeasta aiheesta tehty kuusi osainen sarja jätti minuun surullisen, mutta koskettavan olon. En muista koska viimeksi mikään elokuva tai sarja, olisi näin ravisuttanut. Viidestä tähdestä, tälle antaisin neljä ja puoli. Palkittu draamasarja, kertoo kouluampumisesta tekijän perheen näkökulmasta. Miksi 16-vuotias poika päätyi ampumaan omia koulutovereita ja lopulta itsensä? Tragedian tutkintaa johtaa rauhallinen ja analyyttinen nainen, joka auttaa etenkin pojan äitiä ymmärtämään, mitä tapahtui ja miksi. Lopullista vastausta emme saa silti koskaan.

Sarjan edetessä kävi ilmi, että teko oli yhteydessä Incel-alakulttuuriin. Aihe rupesi kiinnostamaan ja etsin tietoa mistä oikein on kysymys. Incel tarkoittaa tahdosta riippumatonta selibaattia. Incel on internetin alakulttuuri, jossa nuoret miehet kokevat tulevansa naisten syrjimiksi. Incel-puheissa naisilta halutaan seksiä, mutta samalla puhutaan halveksuvasti ja alentavasti. Incel-kulttuuriin liittyy monia ongelmia syrjäytymisestä mielenterveysongelmiin. Keskeisessä roolissa on yksinäisyys, osattomuus, ihmissuhteiden puute, myös seksin puute. Viha, mitä he ilmaisevat on patoutunutta tai ovat jääneet lukkoon sen kanssa.

Tämän jälkeen olen yrittänyt pohtia omaamielenmaisemaani eri kulmista. Maisema, joka silmieni eteen avautuu sisältää harmaita sävyjä ja jopa sysimustia. Vaikea myöntää itselleen vihamieleisiä asenteita ja olettamuksia toisista ihmisistä. Tämän voisi tiivistää Martti Lindqvistin lohdullisiin sanoihin. "Vapaus kasvaa itsetuntemuksesta. On raskasta olla piilossa oman itsensä kanssa. Totuus sattuu mutta tekee myös vapaaksi."

IMG_0087.jpg

keskiviikko, 15. kesäkuu 2022

Tuhoutumisen kauhu

 

Monenlaisia ajatuksia, tunteita ja asioita olen läpikäynyt viime aikoina. Yhteinen nimittäjä niille on tuska ja kipu. Yritän kuitenkin ajatella, että on positiivista että koen tunteita ja se on iso muutos aiempaan elämääni. Muutosta ilmeisesti parempaan on tapahtunut, vaikka se tapahtuukin niin hitaasti, etten aina näe sitä itse.

Kelan päätös psykoterapian kolmannesta vuodesta oli pettymys. Hakemukseni terapiakerroista oli hylätty 40 kertaa, mikä tarkoittaa sitä, että käyn enää vastaanotolla kerran viikossa. Heidän arvionsa mukaan, tämä kertamäärä riittää mahdollistamaan arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista. Terapeuttini oli kanssani samaa mieltä, siitä että tässä ei olla otettu kokonaistilannettani huomioon. Hän oli sitä mieltä että jos pakkoajatuksiani ei päästä kunnolla käsittelemään, on vaarana toimintakyvyn romahtaminen. Pohdimme mahdollisen valituksen tekemistä ja lupasin selvitellä asiaa psykiatrini kanssa.

Reagoin pettymyksen tunteisiin tunnekuohulla, joka on kehollinen kokemus. Tunnistan siinä, hätää, pelkoa, turvattomuutta ja kiukkua. Päässäni tunnen painetta ja sumea olo. Tuhoutumisen kauhu kuvastaa hyvin tätä olotilaa. Ajatuksia on vaikea saada hallintaan ja mielessä kaottinen olo. Lapsenomainen ajatus siitä, että taas minut jätetään yksin, eikä ongelmiani oteta tosissaan. En kestä tätä tunnetta ja tämä on surullisen elämäni loppu. En kykene katsomaan rakentavasti tulevaisuuteen ja jos nyt olisi tarjolla päihteitä hukuttaisin tunteeni niihin. Se että kaikki tunteet menevät ohitse, eivätkä ole vahingollisia, tuntuvat lähinnä vittuilulta. Sain rauhoiteltuani itseäni vasta seuraavana päivänä keskustellessani asiasta mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Hänen lohduttava näkemys oli, että tämä voi olla uusi mahdollisuus ja terapia käynnin tilalle voin miettiä jotakin uutta harrastusta.

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja varasin ajan Rosen-hoitoon. Olen aiemmin kuullut muutamalta ihmiseltä hyviä kokemuksia, tästä menetelmästä. Hieman jännittynein tunnelmin saavuin kehoterapeutin vastaanotolle. Tiesin että kosketuksella ja keskustelulla on iso merkitys, mutta muuten en tiennyt mitä on edessä.

Miellyttävän ja ystävällisen oloinen nainen otti minut vastaan. Alku kysymysten jälkeen sairauksistani ja lääkityksistäni, kävin makaamaan hoito pöydälle. Heti alkuun terapeutti aloitti hoidon tunnustelemalla jalkojani ja kysyi, tuntuuko minusta siltä etten pääse eteenpäin elämässäni. Olin yllättynyt, sillä juuri tältä minulla on tuntunut pitkään elämässäni. Hoidon edetessä terapeutti kyseli elämästäni ja lapsuudestani. Minun oli helppo avautua asioistani ja tuntui, että ainakin hetkittäin koin oloni rennoksi. Kun kerroin olleeni nuoruudessani alisteisessa asemassa veljeeni, käteni rupesi vapisemaan holtittomasti. Hoidon loppupuolella terapeutti käsitteli niskaani ja sen rentouttaminen tuntui todella vaikealta. Terapeutti kertoi, että niskan jännitys voi johtua siitä, että minun voi olla vaikea luottaa muihin ihmisiin. 

Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin tunsin omat kipupisteeni kehossani ja tämä oli aivan mahtava kokemus. Kehoterapeutti sanoi rohkaisevat sanat lopuksi, että olen älykäs ihminen ja kehoni on hyvin herkkä. Hän kertoi jäävänsä nyt lomalle, mutta sovimme, että olen yhteydessä uuden ajan suhteen elokuun alussa.

Kesän alku on liikkumisen suhteen ollut vauhdikas. Sähköavusteinen polkupyörä, on ollut kovassa käytössä ja yli tuhat kilometriä on kertynyt mittariin. Tunnen vapauden tunnetta siitä, että saan liikkua ja kulkea omien aikataulujen mukaisesti. Tunnen olevani kuin taivaan lintu, vain taivas rajana. Olen käynyt myös pelaamassa kävelyfutista yhden porukan kanssa. Matalan aloituskynnyksen vuoksi, tämä on tuntunut mukavalta lajilta. Nimensä mukaisesti, ainoa etenemismuoto on kävely. Muita sääntömuutoksia ovat fyysisen kontaktin minimointi, sekä pääpelin kieltäminen. 

Psykoterapeutti jää kesälomille heinäkuun alussa ja palaa vasta töihin elokuun puolessa välissä. Yritän ottaa itsekin tämän ajan loman kannalta ja saada hieman etäisyyttä näihin asioihin. Jonkinlainen reissu voisi tehdä hyvää, mutta se on vielä suunnittelun asteella. Toivotan mukavaa ja rentouttavaa kesää kaikille.

 

maanantai, 9. toukokuu 2022

Tajunnan räjäyttävä tunne

Tunteiden kanssa olen pyrkinyt työskentelemään viime aikoina, mutta joutunut myöntämään että se on hyvin haastavaa. Psykoterapiassa ollaan käsitelty tunnemyrskyä ja tajunnan räjäyttämää tunnetta. Terapeuttini kiteytti tämän hyvin sanomalla, että tämä on sellainen tunne, jossa voimakkaat tunteet valtaavat mielen, niin ettei mikään muu tunnu miltään. Tunnepurkaus voi olla voimakas, eikä ihminen välttämättä hallitse toimintaa. Jälkeenpäin tulee katumuksen ja häpeän tunne.

Tätä tunnetta pureskellessani, huomasin että siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia. Siihen liittyy paljon tunteita, jotka kiemurtelevat osittain päälleikkäin ja niiden tunnistaminen on sen takia vaikeaa. Terapeuttini sanoi että jotkut tunteet ovat hermosoluissa ja tulevat alkuperäisinä. Yksi hankalista tunteista, aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia. Tunnen epätodellista ja pyörryttävää oloa. 

Erillisyyden ja irrallisuuden tunteeseen, olen päässyt jollainlailla käsiksi ja se on tuntunut isolta asialta. Olen kokenut ulkopuolisuuden tunnetta lähes kaikkialla. Tuntuu ahdistavalta ja surulliselta, että minulla on lapsuudessa kokemus etten ole osa tätä perhettä, enkä ole samalla viivalla sisarusteni kanssa. Muistot uskonnollisesta yhteisöstä, olivat etten kuulu tähän porukkaan. Olen huonompi, tyhmempi, kömpelömpi ja hävettävämpi kuin muut. Tämä sama kaava on toistunut työyhteisöissä ja harrastuksissa. 

Psykoterapiassa ollaan keskusteltu siitä, että uuden identiteetin voi rakentaa uudestaan. Olen yrittänyt näitä palikoita laittaa uuteen järjestykseen ja olen pohtinut, kuka olen, mikä on minulle tärkeää ja minkälaisten ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Ainakin siitä asiasta voin olla elämässäni ylpeä, että olen kyennyt käsittelemään asioita tiiviissä psykoterapia työskentelyssä ja joissakin asioissa olen mennyt myös eteenpäin. Haluan kehittyä ihmisenä ja löytää uusia hyvinvointia tukevia asioita. Haluan myös kokea yhteyttä ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

Alla oleva kuva kuvaa mielestäni hyvin tunnemyrskyä. Tällaista vahinkoa se voi saada aikaan, jos sitä ei pysty tyynnyttämään. Se kiskoo isoja puita irti juurineen. Pyrin nyt jatkamaan näiden tunteitteni kanssa ja uskon että sitä kautta saan pakkoajatukset hallintaan. Suuret kiitokset tämän tekstin lukemisesta ja toivotan mukavaa toukokuun jatkoa.

 

tiistai, 26. huhtikuu 2022

Psykoterapeuttinen työskentely

Psykoterapian toinen vuosi on kääntynyt loppu suoralle ja näiden asioiden äärelle kokoonnuimme hoitoneuvotteluun psykiatrian poliklinikalle. Mukana tapaamisessa minun lisäksi psykoterapeutti, psykiatri ja sairaanhoitaja. Jännitin tapaamista hyvin paljon mutta rentouduin kuitenkin aika nopeasti, koska koin tulleeni kuulleeksi ja ymmärretyksi. Olin tapaamisessa alamaissa, koska pakkoajatukseni jylläsivät silloin voimakkaana ja herkistyin niistä kertoessani avoimesti. Tapaamisen edetessä kaikilla oli kuitenkin sama näkemys siitä, että olen hyötynyt psykoterapiasta ja työskennellyt aktiivisesti. Päätämme hakea jatkoa psykoterapialle kolmannelle vuodelle.

Olen päässyt kosketuksiin omien tunteitteni kanssa ja etenkin vihan kanssa. Taistele/pakene reaktio on helpottanut ja koen olevani turvassa omassa kodissani. Kodin ulkopuolinen liikkuminen on lisääntynyt, vaikka kotoa lähteminen onkin vaikeaa. Tunnistan sen, että aiemmin pidin huolen siitä etten päästä ihmisiä turhan lähelle, ettei tule pettymyksiä mutta nyt uskaltanut paremmin ihmissuhteissa olla. Pakko-oireissa tapahtunut jonkin verran lievitystä, nimenomaan pakkotoiminnoissa. Koen että ne ovat edelleen olemassa, mutta eivät hallitse elämää. Teen asiat tietyllä tavalla mutta olen saanut niihin hieman joustavuutta. Pakkoajatukset tuntuvat edelleen ahdistavilta ja niihin liittyen vointi vaihtelee. Pahimmillaan kokemus on sellainen, kuin minuus hajoaisi.

Psykoterapiassa viime kerojen aiheena ovat olleet lapsuuden traumat. Voimakas kokemus siitä, että on jäänyt vaille äidin syliä ja lämpöä. Veljeeni olen ollut alisteisessa asemassa ja suoranaisen kiusaamisen kohteena. Terapeuttini nimitti näitä kokemuksia osuvasti kaltoin kohteluna. Vaativuudesta, itseäni kohtaan ollaan lähestytty yliminän kautta, joka on ankara ja moittiva tyranni, joka vaatii täydellistä suoriutumista. Olen käynyt päivittäin keskusteluja mielessäni tyrannin kanssa ja vääntänyt kättä hänen kanssaan monesta asiasta. 

En voi sanoa olevani liikunnallinen ihminen, mutta olen lisännyt kävelyä ja hölkkäämistä päivittäisiin rutiineihin. Viime viikolla kaivoin sähköavusteisen polkupyörän varastosta ja mukavasti on kilometrejä kertynyt polkien. Terapiassa ollaan keskusteltu siitä, että säännöllisellä liikunnalla on aggressioita sitovia elementtejä ja sen on todettu vaikuttavan positiivisesti aivojen toimintaan ja mielihyväkeskukseen. Tämä on tehnyt minulle hyvää ja olen kokenut sen vaikutukset kokonaisvaltaisesti elämässäni.

Suhteellisen seesteinen olo tätä postausta kirjoittaessani. Pidemmällä aikavälillä vointi on ollut vaihtelevaa, mitä se on ollut jo vuosikausia. Näen kuitenkin paljon positiivia asioita ja sanonta "kevättä rinnassa" sopii tähän paikkaan. Toivotan mukavia keväisiä päiviä kaikille. 

 

sunnuntai, 6. maaliskuu 2022

Ukrainan sota, Putin ja traumat

 

Eurooppa on joutunut aivan uuden tilanteen eteen Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Uutiskanavilla ja medioissa ei muusta puhuta kuin sodasta. Tämän asian rinnalla Korona epidemia on vähäisempi ongelma ja itsestäni tuntuu että se on unohdettu lähes kokonaan. Olen seurannut tätä tilannetta minulle tyypillisellä tavalla, pakko-oireisesti. Netti pursuaa järkyttävää kuvamateriaaleja, joissa venäjän sotilaat tuhoavat Ukrainan kansan rakennuksia ja tappavat syyttömiä siviilejä. Presidentti Sauli Niinistö kuvasi tilannetta osuvasti sanoessaan "Nyt on naamiot riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät."

Mikä mies Venäjän presidentti Vladimir Putin oikein on, joka on tämän kaiken takana ja mitkä hänen motiivinsa on?  Tähän kysymykseen olen kahlannut vastausta ja jonkun verran aihetta ollaan käsitelty julkisuudessa. Useammassa lähteessä kerrottiin, että hänen käytöksensä on muuttunut arvaamattomaksi. Myös hänen mielenterveytensä on herättänyt kysymyksiä. Psykiatrin professori nostaa esille niin sanotun hullun miehen strategian. Hän myös mainitsee että jos ihminen on mielenhäiriössä, on toimintakyvytön ja impulssikontrolli heikkenee. Psykiatrian professori kertoo myös ettei Putinin taustaa tule unohtaa, jossa hän työskenteli KGB:n tiedustelu upseerina. "Putin vaikuttaa aiempaa vihamielisemmältä, eikä ilmaise yhteistyön johtavuutta. Puheessaan hän oli ilmeetön, konemainen läsnäolo, jyrkkä ja aggressiivinen asenne sekä vastustajia halveksiva."

Miten tämä vaikuttaa sitten suomalaisiin ja onko Suomen turvallisuus uhattuna? Tämä herättää varmasti monessa paniikinomaisia tuntemuksia ja Suomen Nato-jäsenyys puhuttaa. Suomi teki historiaallisen päätöksen, lähettäessään aseita Ukrainan avuksi. Suomen sodan traumat, jotka ovat siirtyneet perheissä eteenpäin näkyvät varmasti tässä haastavassa tilanteessa. Kuuntelin hiljattain Matti Röngän romaanin surutalon äänikirjana, joka käsittelee isien ja poikien vammoja, jotka periytyvät. Se kuvaa sodan käyneen isän kasvattamia veljeksiä. Suosittelen tätä teosta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Psykoterapiassa ollaan isojen ja tärkeiden asioiden äärellä. Olemme matkustaneet ajassa kauas taaksepäin ja niihin kokemuksiin, kun olin hieman reilun vuoden ikäinen. Silloin veljeni syntyi ja tämä on ollut terapeutin mukaan minulle traumaattinen kokemus. Jouduin hyvin nuorena väistymään äidin sylistä ja sieltä tulee kokemus etten ole saanut riittävästi läheisyyttä. Olen kokenut silloin vihaa, turvattomuutta ja hätää. Toinen kokemus, joka on vaikuttanut minuun syvästi, tapahtui murrosiän paikkeilla. Veljeni teki itsetunnostani selvää ja murensi minua pala palalta. Näiden kokemusten käsittelyn myötä olen löytämässä elämälleni uutta suuntaa.

Uutena asiana olen yhdistänyt kävelyn ja juoksun. Tämä on vaikuttanut positiivisesti olotiloihini ja toimiva väylä myös purkaa vihan ja raivon tunteita. Asunnossani tehdään kylpyhuone remonttia. Tämä on minulle tärkeä projekti ja olen saanut läheltä seurata, miten remontti etenee. Nyt purkutyöt on saatu päätökseen ja seuraava työvaihe on lattian valaminen betonilla. Hieman poikkeavaa aikaa peseytymisen kannalta mutta olen saanut taloyhtiön sauna ja pesutilat käyttööni. Toivotan kaikille mukavaa maaliskuun alkua, maailman tilanteesta huolimatta.

Sota – Wikipedia