Koronavirus on ollut keskuudessamme tammikuun lopusta lähtien ja monenlaisia vaiheita, olemme käyneet lävitse.Maaliskuun puolessa välissä hallitus julisti Suomeen poikkeustilan ja samalla otettiin käyttöön valmiuslaki. Koulut ja monet muut paikat sulkivat ovensa ja laajoin joukoin siirryttiin etäyhteyksiin.Uudenmaan rajat suljettiin muutamaksi viikoksi.Tarpeetonta matkustamista valvoivat poliisit ja varusmiehet. Suomessa tilanne meni parempaan suuntaan toukokuussa ja tautitilanne väheni merkittävästi. Koulussa palattiin lähiopetukseen ja matkailu avautui useampaan maahan. Syksyn aikana tautitilanne lähti jyrkkään nousuun ja tämän hetken tilanne on se että tilanne vaikeutuu koko maassa. Useat alueet ovat siirtyneet taudin leviämisvaiheeseen. Uusia rajoituksia ja suosituksia on otettu käyttöön.

 Klubitalon toiminta on pyörinyt hydridimallin mukaan, mikä on tarkoittanut sitä että talolle on otettu tarkoin rajattu määrä ihmisiä kerralla. Nyt kun tilanne on pahentunut, ollaan siirrytty kokonaan etäyhteyksiin. Kaipaan sitä huoletonta aikaa jolloin ovet olivat auki kaikille ja yhteisöllisyyttä. Ahdistustani lisää se, että meni minne tahansa ihmisiä on vaikea tunnistaa maskien takaa, on huolehdittava etäisyyksistä ja lutrattava käsidesin kanssa. Tämä on kuin suoraan kauhuleffasta, missä tuntematon vihollinen piinaa ihmisiä.

Olen havainnut itsessäni ja muissakin ihmisiä kyllästymistä tähän tilanteeseen. Keväällä tilanne oli jotenkin helpompi ja kesällä pystyi huokaisemaan helpotuksesta kun tartuntoja ei juurikaan ollut. Syksy toi tullessaan rajun toisen aallon, joka ravistelee koko maata. Vielä kun lisäätään jatkuvan pimeyden ja epätietoisuuden tulevasta, toivottomuus saa vallan. Toivon pilkahduksen tuo mahdollinen rokote. 

Olen pohtinut minkälainen vaikutus tällä kaikella on ihmisten terveyteen.Mediassa on ollut esillä että mielentervysongelmat ovat kasvussa. Huolestuttava merkki on,   se että väkivalta- ja päihdeongelmat ovat kärjistyneet. Ihmiset tarvitsevat nyt apua ja tukea. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee panostaa entistä enemmän. Yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille. 

Psykoterapiakin on siirtynyt verkkoon. Saan yhteyden terapeuttiin videopuhelun kautta. Puhelimeni näytölle ilmestyy pieni kuvaruutu, jossa näen tutut kasvot. Ääni hieman pätkii ajoittain, mutta saan siitä kuitenkin selvää. Kokemus näin tapahtuvasta terapiasta, että tämä on aivan eriasia kuin vastaanotolla tapahtuvasta, jossa inhimillinen kohtaaminen toteutuu.

Keskustelemme aluksi korona tilanteesta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta. Kerroin olevani ehkä liiankin varovainen ja noudatan viranomaisten ohjeistuksia pilkulleen. Sitten keskustelu kääntyi lapsuuden traumoihin ja hädän tunteeseen, jossa koen että asiat on oltava hallinnassani.  keskustelimme myös siitä että minun on vaikea luottaa ihmisiin. Ajattelen että ihmiset haluavat hyötyä jollakin tapaa minusta, enkä kelpaa omana itsenäni.