Psykoterapia on siirtynyt etäyhteydestä vastaanotolle. Tällä on suuri merkitys minulle. En osaa sanoa mikä siinä on, mutta en mielelläni käsittele asioitani videopuheluiden kautta, jossa en ole suorassa yhteydessä terapeutin kanssa. Monenlaisia asioita käsittelimme, joille yhteinen nimittäjä oli, että ne liittyvät sisäiseen maailmaani.

Vihan, katkeruuden ja syyllisyyden tunteista keskustelimme, jotka nousevat kokemuksista, joita olen lapsuudessani kohdannut. En voi hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta ja sitä ettei minua olla hyväksytty sellaisena kuin olen. Olisin kaivannut läheisyyttä ja ymmärrystä kaikesta erityisvaikeudesta huolimatta, tai juuri niiden takia. Näkymättömyyden kokemukset saavat minut kiukkuiseksi. En voi ymmärtää, miksi vanhempani keskittyivät vain veljeni asioihin ja minut syrjäytettiin.

Minulle sanottiin nuoruudessani että, jos en lopeta käsien yhteen hankaamista, ne sidotaan selän taakse yhteen. Veljeni on vaikuttanut minuun kielteisellä tavalla. Minua heräteltiin keskellä yötä ja tehtiin selväksi kuinka tyhmä ja idiootti olen. Äitini on väheksynyt minua ja sanonut toistuvasti, etten ole samalla viivalla muiden kanssa. Isäni kanssa olen kokenut välit etäiseksi ja minulle on jäänyt kokemus, että en ole ollut sellainen poika jota hän olisi toivonut. Nämä kaikki kokemukset ovat sisäisessä maailmassani ja sieltä käsin näen maailman mustavalkoisena, armottomana ja vaativana.

Keskustelimme uupumisen oireista, jotka ovat olleet pinnalla tällä viikolla. Lapsuuden asiat ovat olleet esillä ja vallitsema koronavirus tilanne vaikuttaneet asiaan. Kehoni ja mieleni rentoutuminen on minulle haastavaa. Olen jatkuvasti taistele tai pakene reaktiossa. Terapeuttini sanoi, että ihmisen ruumis on kalenteri joka muistaa asioita, jotka aivot ovat sulkeneet säilöön. Kun näitä tunnemuistoja nousee, minun on tärkeää muistuttaa itseä siitä, että nyt olen aikuinen mies, enkä elä enää lapsuuttani.

Nukkumisen kanssa minulla on ollut ongelmia jo vuosikausia ja saan ainoastaan unen päästä kiinni lääkkeiden avulla. Kerroin terapeutille unesta jota olen nähnyt. Veljeni yritti unessa lähestyä minua ja halusi sopia kanssani jotakin asiaa, joka jäi epäselväksi. Olin aluksi torjuva, mutta saimme sitten asian sovittua. Veljeni kertoi katuvaisella äänellä että on kohdellut kumppaniaan huonosti, eikä saa häneen enää yhteyttä. Terapeuttini sanoi että ehkä tässä voi olla kysymys siitä että toivon veljeni anteeksipyyntöä lapsuuden asioista ja olin siksi torjuva, koska tunnen vihaa veljeäni kohtaan.

Sain terapeutiltani positiivista palautetta, mikä tuntui hyvältä. Hän sanoi että olen tässä muutaman kuukauden aikana tutkinut itseäni, sitoutunut terapiaan ja käsitellyt vaikeita asioita. Se antoi uskoa toipumiseen ja siihen että asiat menee oikeaan suuntaan. Tapaamme vielä tämän vuoden puolella ensi viikolla, sitten hän jää kolmen viikon lomalle.