Kirjoittaminen on kiinnostanut nuoruudesta saakka. Suuria suunnitelmia mistä kirjoittaisin, mutta toteutus on aina jäänyt.

Elämäni on ollut vaikeaa viimeiset vuodet. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista pitkään. On todettu masennusta, ahdistusta,sekamuotoista persoonallisuushäiriötä ja pakko-oireistahäiriötä. Nuoruudessa jonkinnäköistä kehityksellistä erityisvaikeutta. Aloitin psykoterapian hiljattain ja mielestäni työskentely on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ollaan käyty hieman lapsuuttani lävitse ja tutustuttu sisäiseen maailmaani. 

Lapsuudessani oli vahvaa uskonnollisuutta, kiintymyssuhdehäiriötä ja ikäviä muistoja kouluajoilta. Sisäisestä maailmastani löytyy vihan tuntemuksia joita olen vältellyt kohtaamasta erillaisilla pakko-oireilla. Muistan, että minulla on ollut näitä oireita nuoruudesta saakka. Asiat täytyy tehdä tietyllä tapaa ja siitä saan jonkinlaista mielenrauhaa. Kun tavarat ja asiat ovat tietyssä järjestyksessä, niin tunnen oloni turvalliseksi.  Suurimmat haasteeni ovat tunne elämässäni ja tunteiden tunnistaminen on minulle vaikeaa. Hiljaittain tutustuin erillaisiin tunteisiin tunnekorttien avulla ja siinä tuli a-haa elämyksiä, että tälläisiäkin tunteita on olemassa.

Terapiassa puhuimme viime kerralla että minussa on kuin kaksi ihmistä. Ulkoisessa maailmassa mitkä muut ihmiset näkevät olen kohtelias, ystävällinen, joustava ja muut huomioon ottava. Sisäisessä maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta, katkeruutta, tyytymättömyyttä, turhautumista ja herkkyyttä. Tavoitteena on, että toipumisen myötä nämä kaksi henkilöä lähenee toisiinsa ja kasvaa yhdeksi. Kokemus itsestäni on se että olen kuin liukas saippuapala josta kukaan ei saa otetta. 

Käsittelimme myös tunnemuistoja mitä minulla nousee arjessani pintaan. Se saa aikaan minussa, kehollisia tuntemuksia ja hätääntymisen tunnetta. Olen ylivirittyneessä tilassa ja "taistele tai pakene" reaktio ottaa vallan. Näissä tilanteissa olen oppinut hieman rauhoittelemaan itseäni ja maaduttamaan itseni tähän päivään ja hetkeen. 

Olen tuntenut itseni väsyneeksi. Arkiset asiat olen saanut hoidetuksi mutta varsinkin herääminen on ollut vaikeaa. Päivät ovat menneet kotona ja olen tuntenut itseni yksinäiseksi. Tämä korona aika on lisännyt eristäytymistä ja tuntuu että kaikki päivät menevät samalla tapaa. Odottelen vain että tulisi ilta ja pääsisin nukkumaan. Aikani olen pyrkinyt täyttämään äänikirjoilla, podcasteilla, tv sarjoilla ja musiikilla. Toivon että tästä blogista tulisi väylä jossa voisin purkaa ajatuksiani ja saisin uuden harrastuksen.