Liikunnasta sanotaan että sillä on positiivisia vaikutuksia ihmisen mielialaan ja mielenterveyteen. Kesällä liikuin suhteellisen säännöllisesti, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle. Päivät ovat menneet enimmäkseen sisätiloissa. Olen kärsinyt päänsärystä, niskavaivoista ja väsymyksestä. Tässä muutaman päivän aikana, olen pyrkinyt aloittelemaan uudestaan liikkumista ja huomioinut sen vaikutuksen olotilaani. Olen selkeästi pirteämpi ja tunnen sen, että aivoni ovat saaneet happea. Kävin metsässä kävelemässä ja otin sieltä muutamia valokuvia. Mielenterveyteni takia minun on tärkeää, että liikun säännöllisesti. Olen huomannut että olen äärimmäisyyksistä toiseen menevä ihminen. Joko liikun päivittäin kymmenentuhatta askelta, tai sitten en ollenkaan. Tämä sama kaava tuntuu toistuvan elämässäni lukuisien asioiden suhteen.

Kävin toissa päivänä hautausmaalla ja yritin etsiä vaarini hautaa. En sitä löytänyt, mutta katselin tuntemattomien vainajien hautakiviä. Vaaristani minulla on lämpöiset muistot ja tuntui että hän, hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Meillä oli yhteinen huumori ja näitä lapsuuden muistoja on mukava muistella. Nyt aikuisena miehenä pystyn samaistumaan häneen monessa asiassa.

Ahdistava olo täytti mieleni, kun mietin mitä, vainajista on enää jäljellä. Kun lapsuutensa on elänyt vahvasti uskonnollisessa perheessä tällaisille ajatuksille ei ole ollut tilaa ja oikeutta. Ikävät asiat on aina käännetty siihen, että tämä menehtynyt ihminen on päässyt perille ja ikuinen onni odottaa häntä taivaassa. Olen pohtinut kuinka ihmisen matka täällä on lyhyt aika ja kuinka lopullista kaikki on kuoleman jälkeen. 

Sleepy Sleepers laulaa kappaleessaan "järkee vai ei". Tämän kysymyksen äärellä olen itsekin ollut. Oman sairastumisen myötä olen joutunut pohtimaan, mistä tässä kaikessa on kysymys. Terapiassa on pohdittu, sitä minkälaisista asioista omannäköiseni elämäni koostuu. Olen kaikille uskonnollisille asioille hyvin skeptinen, enkä voi asiaan suhtautua neutraalisti. Olen lapsuudessani kokenut ja nähnyt mitä on hengellinen väkivalta ja ne asiat ovat jättäneet ikuiset arvet minuun.

Evoluutioteorian kautta, olen tutustunut ihmisen kehitykseen ja löytänyt aiheesta mielenkiintoista tietoa. Yual Noah Harrarin kirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia on upea teos. Kirja käy lävitse ihmiskunnan historian ja kertoo, miksi Homo sapiens nousi maapallolla muita eläinlajeja valtaa tekevämmäksi. 

Kaiken epävarmuuden ja vaikeuden keskellä, olen havainnut itsessäni pienen pieniä muutoksia. Olen ehkä löytämässä jonkinlaista tasapainoa. Huomaan sen siinä, etten tunne itseäni jatkuvasti epävarmaksi. Minusta tuntuu, että voin seisoa tukevammin omilla jaloillani. Olen löytänyt paljon asiayhteyksiä lapsuuteeni, mistä tietyt tunteet ja oireet johtuvat. Sympaattinen hermostoni ei aktivoidu niin voimakkaasti kuin aiemmin ja olen oppinut rauhoittelemaan itseäni.