Katselin hiljattain keskusteluohjelmaa Flinkkilä & Kellomäki/Jarkko Stenius nyrkkisankarin täyskäännös. Lapsuuden kokemuksista versottu viha ajoi thainyrkkeilijän synkkään elämään. Nykyisin entinen nyrkkisankari valmentaa mielenrauhaa etsiviä ihmisiä, kirjoittaa kirjoja ja kiertää kouluissa kertomassa nuorille elämäntarinaansa varoittavana, mutta toivoa antamana esimerkkinä. Jarkko toteaa, että tie rakkauden ja myötätunnon äärelle oli pitkä ja vedet välillä syviä, mutta tehty työ kaiken sen arvoista.

Liikutuin ja samaistuin monella tapaa tähän tarinaan. Jäi toiveikas olo, että tähän suuntaan haluan itsekin kulkea ja kehittää itsessäni mielenhallintaa. Tunnistan että sisälläni asustaa "nyrkkisankari" vaikka koskaan en ole nostanut nyrkkejäni pystyyn. Viha näyttäytyy elämässäni pakkoajatuksina ja suojelen itseäni vaistomaisesti opituilla selviytymiskeinoina. En osaa pysähtyä itseni kanssa ja täytän vapaa-aikani suorittamisella.

Tästä Jarkon tarinasta motivoituneena rupesin kahlaamaan kirjallisuutta ja löysin teoksen olet jo perillä: tietoisen läsnäolon voima. Jon kabat-zinnin kirjoittama tietoisen läsnäolon opas johdattaa lukijan pysähtymään tähän hetkeen ja hyväksymään sen sellaisenaan. Teoksen ytimekkäiden ja valaisemien esimerkkien avulla lukija oppii harjoittamaan ja soveltamaan tietoista läsnäoloa. Tärkein oivallus tästä oli että ainoastaan tällä hetkellä on merkitystä ja se on ainut asia mihinkä voin vaikuttaa. Tätä kirjaa voin suositella kaikille, keitä tämä aihe kiinnostaa.

Psykoterapiassa viime viikolla käsittelimme turvattomuutta. Vaikea ja kipeä tunne kohdattavaksi mutta ymmärsin tämän myötä itseäni entistä enemmän. Turvattomuuden tunne on kulkenut elämässäni lapsuudesta saakka ja kontrolli on ollut selviytymiskeino tämän tunteen kanssa. Olen pyrkinyt kontrolloimaan lähes kaikkea, koska olen luullut että löydän turvallisen olon sen kautta. Olen pelännyt kontrollin menettämistä ja uskon että romahdan jos otteeni lipsuu. 

Tapasin viikonloppuna muutamaa tuttavaa. Hieman ristiriitaiset tunnelmat yhteydestä olemisesta muihin ihmisiin. Pyrin mahdollisimman rentoon asenteeseen ja olla tulkitsematta ihmisten eleitä ja ilmeitä. Ajoittain pystyin elämään hetkessä ja ajoittain koin voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta. Vanha tapani vetäytyä sosiaalisissa tilanteissa ja tarkkailla tilannetta syrjästä nosti päätään. Pelasimme korttipelejä ja pyrin olemaan mukana antamalla peloilla ja jännityksille valtaa. Olen nuoruudesta saakka tuntenut oloni epämukavaksi kortti ja lautapeleissä. Huonommuuden ja kelpaamattomuuden tunteet nousevat herkästi pintaan. Kaikille paljastuu kuinka tyhmä olen, häiritsee ajatteluani monessa asiassa. Leikkimieliset korttiringin aikana kuitenkin  paljastui ettei minulla ole mitään hävettävää ja en ole ainoa joka tuntee itsensä epävarmaksi.

Elämä sujunut viimeiset ajat hyvin vaihtelevissa merkeissä. On ollut haastavaa suunnitella elämää etukäteen kun vointi vaihtelee laidasta laitaan. Pakkoajatukset kun ottavat valtaa niin kuolemaan liittyvät toiveet nousevat pintaan. Korona ahdistaa ja turhauttaa. Kyllästyttää elämä poikkeusaikana ja rajoituksia tulossa lisää, eikä loppua ole näkyvissä. Positiivisista asioista on mainittava että äitini soitti ja kyseli kuulumisia. Tämä oli hämmentävää ja outoa, sillä meidän perheessä ei olla ikinä oikein osattu pitää yhteyttä. Ehkä tämä oli askel siihen suuntaan, että voisimme joskus puhua asioista oikeilla nimillä ilman syyllistämistä.