Pääsiäistä en ole juurikaan viettänyt millään lailla. Lapsuudestani muistan, että silloin kuunneltiin jumalan sanaa rukoushuoneen epämukavissa penkeissä joissa, oli istuttavassa ryhdikkäänä, ja kuunneltava saarnaajien pitkäveteistä ja väsyttävää ääntä. Psykiatrisen sairaanhoitajan luona keskustelimme hengellisyydestä ja miten voisin viettää omannäköistäni pääsiäistä. Hengellisyys ja uskonnollisuus on minulle vaikea aihe, enkä osaa suhtautua aiheeseen neutraalisti. Nykyään kierrän kaukaa kaiken tähän asiaan viittaavan. Päätin kuitenkin pääsiäisen kunniaksi valmistaa ruokaa sen mukaan. Kaupan hyllyistä tarttui mukaani valkosipuliperunoita ja karitsanpaistia.

Viime viikon psykoterapia istunnosta jäi monenlaista mietittävää ja pureskeltavaa. Olen tunnistanut itsessäni tarvetta kapinoida aukrioteettaja vastaan. Näin en ole ikinä toiminut mutta korkeassa asemassa olevat ihmiset aiheuttavat minussa kiukkua ja kapinahenkeä. Keskustelimme isä suhteeni merkityksestä tässä asiassa ja vihan tunteissa. Se että olen kokenut lapsuudessani etten ole kelvannut omana itsenäni, on aiheuttanut kiukkua ja vihaa kapinoida häntä kohtaan. Myöhemmin tämä on kääntynyt aukrioteetteja vastaan ja sisimmässäni kapinoin isääni vastaan. Tämän asian ymmärtäminen tuntui tärkeältä.

Keskustelimme myös uuden identiteetin luomisesta ja millaiseksi ihmiseksi käsitän itseni. Haluaisin riisua itseni kaikelta turhalta sillä tavalla että jäljellä on vain ruumiini. Olen miettinyt alkuasukkaiden elämää vaatimattomissa oloissa, joissa he ovat kaukana kaupungeista ja älylaitteista. Eräs stand-up koomikko kertoi podcastissa matkastaan viidakkoon omavaraiseen kylään. Hän kertoi että siellä elävillä ihmisillä ei ollut samanlaista väsymystä kuin länsimaissa. Ihmiset tunsivat toisensa ja yhteisöllisyys paikkasi monia asioita. Tämän kuuntelu oli mielenkiintoista ja tuli sellainen olo että haluaisin elämäni aikana matkustaa johonkin aivan erilaiseen kulttuuriin ja nähdä minkälaista se elämä siellä on.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin meditaatiosta. Vaikka olen opiskellut aihetta ja tehnyt harjoituksia säännöllisesti niin jokin siitä on jäänyt puuttumaan. Tajusin että vaikka olen erilaisten mielikuvien kautta saanut rauhaa elämääni, niin hengitykseni on pinnallista. Tähän pysäyttävään tekstiin törmäsin kotilieden nettisivuilla. "Nopea ja pinnallinen hengitys lisää kehon kierroksia. Jos ihminen käy jatkuvasti ylikierroksilla hengitys menee epätasapainoon ja hermosto, hormonitoiminta ja lihaksisto on jännitystilassa. Pidemmällä aikavälillä tämä voi vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan, mikä alistaa sairauksille." Olen harjoitellut kuuntelemaan hengitystäni jossa annan hengityksen kulkea vapaana ja keskityn vain siihen useamman minuutin ajan.

Hieman sekavissa tunnelmissa on pääsiäinen sujunut. Olen linnoittautunut yksiööni, piilossa pelottavaa maailmaa. Innostuin tarttumaan imurin varteen ja siitä tuli hyvä fiilis kun asunnossani on siistiä. Elämä tuntuu entistäkin ahdistavalta pitkien pyhien aikana ja yksinäisyyden kokemus vaikuttaa kuten fyysinen kipu. Tunnen sen kivun rinnassani ja odotan vain koska pääsen nukkumaan. Elämä kuitenkin jatkuu. Tästä korona aika on kuin elokuvasta elämäni murmelina, jossa herään joka aamu samaan päivään. 

 

yksin.jpg