Minulla diagnisoitiin vaativa persoonallisuus kuusi vuotta sitten ja se on asia, joka on vaikuttanut elämääni voimakkaasti nuoruudesta saakka. Persoonallisuushäiriön diagnoosin saaminen tuntui aluksi kaamealta mutta on auttanut ymmärtämään itseäni. Kun mietin elämääni taaksepäin, niin vaativat piirteet ovat vaikeuttaneet elämääni hyvin pitkään. Se on masennusten, ahdistuksen, pakko-oireiden ja loppuun palamisten taustalla. 

Vaativan persoonallisuuden diagnoosin kriteereistä tunnistan itseni seuraavista asioista. Jatkuva huoli ja epäily. Tämä kuvastaa hyvin ajattelu tapaani. Olen jatkuvasti huolissani ja epäilen kaikkea mahdollista. Pelko hallitsee ajatteluani. Yksityiskohdat, säännöt, listat ja aikataulut. Kiinnitän suurta huomiota yksityiskohtiin ja takerrun niihin. Sanonta "ei näe metsää puilta" kuvastaa hyvin ajattelutapaani. Aikataulutan elämääni ja pidän kaikennäköisistä asioista listoja. Säännöt ovat myös tärkeitä ja sovituista asioista on pidettävä aina kiinni. Perfektionismi ja tunnontarkkuus. Olen täydellisyyden tavoittelija ja minun on vaikea hyväksyä virheitäni. Mielihyvän laiminlyöminen aikaansaamisen kustannuksella. Minun on vaikea hemmotella itseäni ja pidän sitä ajan sekä rahan tuhlauksena. Tähän asiaan olen kiinnittänyt huomiota ja olen ostanut makeisia ja hyvää ruokaa. Pikkutarkkuus ja sovinnaisuus. Asiat pitää tehdä huolellisesti ja tarkistettava moneen kertaan että kaikki on kunnossa. Käytöstavat ovat erittäin tärkeitä ja itsestä on annettava hyvä kuva. On sanottava kiitos vaikka siihen ei olisikaan tarvetta. Joustamattomuus ja itsepäisyys. Ajattelutapani on hyvin mustavalkoinen. Joko onnistun jossakin asiassa tai epäonnistun täysin. Mitään siltä väliltä on vaikeaa nähdä. Olen myös jääripää ja pidän kiinni typeristä päähänpinttymyksistä. 

Lueskelin hiljattain Katja Myllyviidan kirjoittamaa kirjaa häpeän hoito ja tein siinä joitakin oivalluksia. Teoksessa oli tehtäviä ja tein niistä muutamia, jotka koskivat perusoikeuksia. Olen yrittänyt painottaa itselleni seuraavia oikeuksia. Minulla on oikeus sanoa en tiedä, tehdä virheitä ja olla epätäydellinen, sekä ilmaista itseäni.

Psykoterapiassa viime aikoina ollaan käsitelty pakkoajatuksia, vaativuutta ja vihan tunteita. Käyttäytymis- ja toimintatapojani tutkiessani olen huomannut itsessäni itsekeskeisiä piirteitä, joita en ole aiemmin suostunut myöntämään. En ole kyennyt asettumaan kaikissa tilanteissa toisen ihmisen asemaan ja ajattelemaan muiden tunteita. Itsekeskeisyyden ja vihan tunteiden sijaan haluaisin kehittää itsessäni lempeyttä, hyväksyntää ja kiitollisuutta. Huomaan että joissakin tilanteissa onnistun tässä mutta helposti vanhat ajattelutavat nousevat pintaan. 

Elämäni on sujunut hyvin vaihtelevasti, tässä pahentuneessa korona tilanteessa. Kauhulla olen mediasta lukenut että tartunnat ovat nousussa ja järeät rajoitus toimet ovat edessäpäin. Dokumentti sarja rankka vuosi kuvaa koskettavalla tavalla viime vuotta tämän kurimuksen keskellä. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan toimitusjohtajan sanat jäivät mieleen kun hän totesi että "me ihmiset olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme toisiamme. Yksin me ei olla mitään".

Olen osallistunut muutaman kerran viikossa Klubitalon hydriditoimintaa etäyhteyksin ja tehnyt muutaman haastattelun lehteemme. Tästä olen saanut kokemuksia laumassa olemisesta ja onnistumisen tunteita.


persoonallisuus.jpg